Henkilöhahmot
Elisabeth
Musikaalin alussa tapaamme Elisabethin, vilkkaan ja herkän tytön, jota prinsessan velvollisuudet ahdistavat. Teini-ikäisenä Elisabeth ihastuu Kuolemaan, mutta keisari Franz Josephin kosinta syrjäyttää ensirakkauden. Elisabeth uskoo rakastavansa miestään mutta huomaa pian, ettei pysty esittämään keisarinnan roolia. Hänen elämänsä ei enää kuulu hänelle itselleen, vaan hänen on elettävä etiketin ja hovin vaatimusten mukaan. Siihen Elisabeth ei suostu vaan hyödyntää kauneuttaan ja Franz Josephin rakkautta saavuttaakseen itsenäisyytensä.
Elisabeth ei kuitenkaan tule onnelliseksi, vaikka näennäisesti saakin tavoittelemansa vapauden. Osa hänestä pysyy jatkuvasti onnettomana ja katkerana, ja hän pelkää kauneutensa katoavan. Kuolema houkuttelee häntä luokseen yhä uusin keinoin, mutta tulee torjutuksi. Vapautta tavoitellessaan Elisabeth laiminlyö poikaansa Rudolfia, joka ajautuu itsemurhaan jäätyään ilman vanhempiensa tukea. Vasta poikansa menetettyään Elisabeth ymmärtää, mihin hellittämätön itsenäisyydentavoittelu ja eristäytyminen ovat hänet ajaneet, ja pyytää turhaan Kuolemaa ottamaan hänet mukaansa. Franz Josephiin Elisabeth ei kykene koskaan solmimaan aidon lämmintä suhdetta vaan joutuu toteamaan, että hyvistä aikeista huolimatta he eivät voi olla onnellisia yhdessä.
Rakkaus Kuolemaa kohtaan säilyy koko Elisabethin elämän ajan, mutta keisarinna haluaa silti elää, kuulua itselleen ja olla vapaa, joten hän torjuu rakastettunsa kerta toisensa jälkeen. Lopulta hän kuitenkin saavuttaa toivomansa vapauden vain hyväksymällä yhteytensä Kuolemaan.
Elisabethin hahmo jättää taakseen sokerisen Sissi-legendan, mutta luo keisarinnasta myös uudenlaisen myytin: kuvan traagisesta, onnettomasta, ristiriitaisesta ja yllättävän modernista naisesta, joka oli paljon aikaansa edellä eikä voinut tulla onnelliseksi tässä maailmassa.
Lue lisää historiallisesta keisarinna Elisabethista.
Kuolema
Musikaalin Kuolema on nimensä veroinen olento, joka päättää ihmisen elämän ja vie sielun tuonpuoleiseen. Samalla hän on kuitenkin myös Elisabethin rakastaja ja rakastettu.
Kuoleman hahmo voi olla hyvin erilainen produktiosta ja näyttelijän tulkinnasta riippuen. Hän saattaa olla etäinen ja julma, synkkä unelmoija tai kiihkeä torjuttu rakastaja; hän voi näyttää ajattomalta, nykyaikaiselta rocktähdeltä tai kauniilta fantasiaolennolta. Hahmossa on nähtävissä viitteitä muun muassa Heinrich Heineen, saksalaiseen runoilijaan, jota Elisabeth suuresti ihaili.
Kuoleman hahmo on saanut vaikutteita Elisabethin runoista ja muusta hänen elämästään kertovasta aineistosta. Keisarinna suhtautui kuolemaan romanttisen kaipaavasti ja kohdisti kiintymyksensä enemmän fiktiivisiin mielikuviin kuin todellisiin ihmisiin. Kuoleman voi nähdä sekä keisarinnan elämään liittyneiden tragedioiden että hänen mielenterveysongelmiensa ruumiillistumana. Laajemmin Kuolema symboloi Habsburgien valtakunnan ja monarkian lähestyvää loppua.
Lue lisää kuolemasta Euroopan kulttuurihistoriassa.
Luigi Lucheni
Kuolleiden valtakunnan tyhjyydessä kaikuu tuomarin ääni, on kaikunut jo vuosisadan ajan: ”Miksi, Lucheni? Miksi murhasitte keisarinna Elisabethin?”
Ja Luigi Lucheni vastaa. Italialainen anarkisti ryhtyy kertomaan tarinaa Wienin hovista ja sitä inhonneesta keisarinnasta, monarkian rappiosta ja keisariperheeseen liitetystä kitschistä. Hän pilkkaa hienostoa ja herkuttelee sen typeryyksillä. Hän on ylhäisön peilisaleissa, Wienin kahviloissa, alhaison toreilla, katsomossa yleisön joukossa, kaikkialla. Ajoittain hän livahtaa kansan keskuuteen yllyttämään sitä hallitsijoita vastaan, muttei välttämättä sen omaksi parhaaksi. Hän ei kunnioita ketään eikä mitään paitsi Kuolemaa, jonka edessä kaikki ovat tasa-arvoisia.
Historiallinen Luigi Lucheni määritteli itsensä riippumattomaksi anarkistiksi. Kun hän saapui Geneveen vuonna 1898, hänellä oli ikää 25 vuotta ja päämääränään murhata joku eliittiin kuuluva ja tulla siten kuuluisaksi. Keisarinna Elisabeth valikoitui uhriksi melko sattumanvaraisesti, kun Luchenin alkuperäinen kohde Orléans’n herttua ei saapunutkaan kaupunkiin. Pidätyksensä jälkeen Lucheni nautti saamastaan julkisuudesta ja pyysi oikeudelta itselleen kuolemanrangaistusta. Sitä hän ei kuitenkaan saanut, ja lähes 12 vuotta myöhemmin hän hirttäytyi sellissään.
Franz Joseph
Musikaalissa keisari Franz Joseph kuvataan perinteisen velvollisuudentuntoiseksi hallitsijaksi. Rakastuessaankaan hän ei unohda keisariuden velvoitteita tai äitinsä neuvoja, minkä nuori keisarinna saa nopeasti huomata. Niin lasten kasvatuksessa kuin muissakin asioissa Franz Joseph joutuu äitinsä ja vaimonsa tahdon väliin, mutta lopulta keisarinna saa viimeisen sanan.
Vaikka Elisabeth ja Kuolema ovat musikaalin pääpari, Franz Joseph ei kuitenkaan esiinny perinteisenä aisankannattajana. Ajatuksissaan ja henkisessä elämässään Elisabeth on miehelleen hyvinkin kaukainen, mutta pysyy tälle aina ruumiillisesti uskollisena. Franz Joseph taas käyttäytyy juuri päinvastaisella tavalla: hän pettää vaimoaan fyysisesti, muttei koskaan lakkaa pitämästä tätä ainoana todellisena rakkautenaan. Tämä asetelma säilyy läpi koko musikaalin keisarin odottaessa vaimoaan Wienissä, kun tämä kiertää vuosia vierailla mailla Kuolema kannoillaan. Vasta heidän poikansa Rudolfin kuolema saa puolisot lähentymään hieman, mutta lopulta he päättävät jatkaa kuten ennenkin: Franz Joseph palaa Wieniin hoitamaan velvollisuuksiaan ja Elisabeth jatkaa vapauden tavoitteluaan matkaamalla ympäri Eurooppaa.
Lue lisää historiallisesta keisari Franz Josephista.
Sophie
Arkkiherttuatar Sophie on keisari Franz Josephin äiti ja Elisabethin anoppi. Musikaalissa Sophie nähdään Elisabethin näkökulmasta, joten hänet esitetään pitkälti sellaisena kuin keisarinna häntä päiväkirjoissaan ja kirjeissään kuvailee: ankarana ja joustamattomana naisena, joka haluaa ohjailla poikansa perheen elämää siinä missä valtakunnan politiikkaakin. Musikaalin alussa tehdään selväksi, ettei Elisabeth ole Sophielle mieleinen miniä, ja sama teema jatkuu läpi koko teoksen. Elisabethin vaikutusvaltaa pienentääkseen Sophie on valmis jopa hankkimaan Franz Josephille rakastajattaren.
Bellaria-kohtauksessa Sophie esittää lyhyen laulun, joka päättyy hänen toivomukseensa tulla vielä joskus ymmärretyksi. Hän on luopunut kaikesta poikansa vuoksi, muttei ole koskaan saanut kiitosta osakseen. Pohjimmiltaan Sophie on paljon muutakin kuin se väsymätön vastustaja, jona Elisabeth hänet näkee.
Lue lisää historiallisesta arkkiherttuatar Sophiesta.
Rudolf
Kruununprinssi Rudolf on äitinsä Elisabethin tavoin aikalaistensa väärin ymmärtämä ja turhautunut. Jossain vaiheessa molempien elämää Kuolema alkaa vaikuttaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Rudolf onkin ainoa, joka Elisabethin lisäksi toistuvasti näkee Kuoleman. Äiti ja poika eivät kuitenkaan ole täysin toistensa kaltaisia. Elisabethin vanhetessa ja muuttuessa kyynisemmäksi hänen nuori, herkkä puolensa jatkaa elämäänsä Rudolfissa. Kieltäytyessään myöhemmin auttamasta poikaansa Elisabeth kieltää samalla nuoren itsensä. Rudolfin kuolema on lopulta se käännekohta, joka saa Elisabethinkin kaipaamaan Kuolemaa.
Rudolfilla on musikaalissa myös oma sivujuonensa, jonka laajuus riippuu produktiosta. Muun muassa Essenin ja Budapestin produktioissa on kohtauksia, joissa vihjataan Rudolfin osallistuneen unkarilaisten salaliittoon keisari Franz Josephia vastaan. Miehenä ja yhteiskunnallisesti aktiivisena henkilönä Rudolf kuvastaa erilaisia aikakauden piirteitä kuin Elisabeth, ja hänen kauttaan täydennetään kuvaa 19. vuosisadan lopun Wienistä.