Tarina
Juoniselostus perustuu Wienin vuoden 2003 produktioon. Etenkin sitä edeltäneissä produktioissa kohtaukset saattavat olla hieman eri järjestyksessä tai niiden määrä voi olla eri. Näihin ns. liikkuviin kohtauksiin voit tutustua tarkemmin liikkuvat kohtaukset -sivulla.
Prologi
Jossain kuolleiden maailmassa näkymättömän tuomarin ääni kuulustelee Luigi Luchenia, Itävallan keisarinna Elisabethin murhaajaa, vielä sata vuotta teon jälkeen. Lucheni väittää murhanneensa Elisabethin, koska tämä itse halusi sitä: Elisabeth nimittäin rakasti Kuolemaa. Todistajiksi hän kutsuu Elisabethin aikalaisia. Nämä ihmettelevät yhä Elisabethia, tätä outoa ja sääntöihin taipumatonta naista, joka oli onneton, vaikka hänellä näytti olevan kaikkea. Lopulta paikalle saapuu myös Kuolema – puoleensavetävä mieshahmo, joka tunnustaa rakastuneensa Elisabethiin. Lucheni alkaa kertoa Elisabethin elämän ja kuoleman tarinaa.
1. näytös
Elisabeth – Sisi – on nuori baijerilainen prinsessa, joka inhoaa prinsessan velvollisuuksia. Hän tahtoisi isänsä Maxin tavoin elää vapaasti vain itseään miellyttäen: ratsastaa, runoilla ja kokeilla kaikkea, mikä häntä ihastuttaa. (Wie du) Sukujuhlissa Elisabethin äiti Ludovika ilmoittaa innoissaan, että Elisabeth vanhin sisar Helene matkustaa elokuussa Bad Ischliin tapaamaan Itävallan keisari Franz Josephia, jolle Heleneä aiotaan puolisoksi (Schön, euch alle zu sehen). Elisabeth kauhistuttaa vieraita sirkustempuillaan ja putoaa. Kuolema nostaa tytön käsivarsilleen, mutta tuo hänet takaisin elävien maailmaan. Kumpikaan ei kuitenkaan selviä tästä kohtaamisesta muuttumattomana, vaan he rakastuvat toisiinsa. Tapaaminen sytyttää Elisabethissa kaipuun Kuolemaan, joka on kaikkien elämän kahleiden ulkopuolella. (Schwarzer Prinz)
Samaan aikaan Wienin hovissa hallitsee nuori keisari Franz Joseph äitinsä Sophien neuvojen mukaan. (Jedem gibt er das Seine). Politiikan keskeltä Franz Joseph ja Sophie lähtevät Bad Ischliin, jossa Franz Josephin on määrä tavata Helene. Franz Joseph kuitenkin rakastuu Helenen sisareen Elisabethiin heti ensi silmäyksellä ja valitsee hänet vaimokseen. (So wie man denkt, so kommt es nie) Nuori Elisabeth on hämmentynyt mutta ihastuksissaan Franz Josephin rakkaudesta. Franz Joseph varoittelee Elisabethia keisarin puolisona olemisen vaikeudesta, mutta Elisabeth uskoo rakkauden voittavan kaikki vaikeudet. (Nichts ist schwer)
Huhtikuussa 1854 on Elisabethin ja Franz Josephin hääpäivä (Alle Fragen sind gestellt). Kun Elisabethista tulee Franz Josephin puoliso, Kuolema soittaa hääkelloja.
Max ja Sophie ovat kumpikin tyytymättömiä lastensa avioliittoon. Hovin jäsenet juoruilevat ja pohtivat, sopiiko nuori, kokematon ja kaunis Elisabeth keisarinnaksi. (Sie passt nicht) Kesken häävalssin kuokkavieraaksi saapuu Kuolema, jota kohtaan Elisabeth tuntee sekä houkutusta että pelkoa. Keisarille hävinnyt Kuolema julistaa saavansa Elisabethin lopulta omakseen, sillä viimeinen tanssi kuuluu aina hänelle. (Der letzte Tanz)
Häiden jälkeen keisaripari on uteliaiden katseiden kohteena, kun heidän tulisi vetäytyä hääyötä viettämään. Elisabethin on jo nyt vaikeaa sopeutua yksityiselämäänsä kohdistuvaan huomioon. (Die Gaffer) Seuraavana aamuna Sophie ilmoittaa kasvattavansa Elisabethin keisarinnaksi. Keisarin vaimon on noudatettava velvollisuuksiaan ja etikettiä eikä hän saa elää vain oman tahtonsa mukaan. Ratsastaminenkaan ei sovi keisarinnalle, minkä lisäksi on kauhistuttavaa, ettei Elisabeth ole vielä hääyönä suostunut miehensä vuoteeseen. Elisabeth suuttuu ja kauhistuu vaatimuksista ja Sophien hienotunteisuuden puutteesta ja pyytää Franz Josephia auttamaan. Tämä asettuu kuitenkin äitinsä puolelle. (Eine Kaiserin muss glänzen) Elisabeth kieltäytyy alistumasta muiden komennettavaksi ja koulittavaksi: hän kuuluu itselleen ja aikoo elää elämäänsä niin kuin tahtoo (Ich gehör nur mir).
Ensimmäisinä avioliittovuosinaan Elisabeth on usein yksin ja onneton, ja hänen synnyttämänsä kaksi tytärtä viedään Sophien kasvatettaviksi. Vähitellen nuori keisarinna saa lisää itseluottamusta ja vaatii lapsia mukaansa valtiovierailulle Unkariin. Franz Joseph suostuu, koska uskoo Elisabethin kauneuden hurmaavan itsenäisyysmieliset unkarilaiset ja rauhoittavan heitä. (Stationen einer Ehe) Unkarissa Elisabethin lapset kuitenkin sairastuvat, ja Kuolema vie vanhimman tyttären, Sophien. Hän houkuttelee murtunutta Elisabethia luokseen ennustamalla, että tämän maailma on tuhoutumassa. (Die Schatten werden länger)
Vuodet kuluvat, ja Wienin kahviloissa kommentoidaan niin keisarinnan tekemisiä kuin poliittisia tapahtumiakin. Lucheni kertoo, että Rudolf-pojan syntyessä Elisabeth näki painajaisia tämän tulevaisuudesta vallankumouksen johtajana. (Die fröhliche Apokalypse) Myös Rudolf on Sophien kasvatettavana ja näkee äitiään vain harvoin (Kind oder nicht). Kun Sophie antaa Rudolfin julman upseerin koulittavaksi, Elisabethin mitta tulee täyteen. Hän ilmoittaa jättävänsä Franz Josephin, ellei saa itse päättää lastensa kasvatuksesta ja omista tekemisistään. (Elisabeth, mach auf) Kuolema pyytää Elisabethia mukaansa, mutta Elisabeth päättää elää ja taistella itsensä vapaaksi kauneutensa avulla (Elisabeth, sei nicht verzweifelt).
Wienin toreilla kansa kyselee raivoissaan, miksi maito on aina lopussa. Lucheni kiihottaa kansaa väittämällä, että maito kuluu Elisabethin kauneuskylpyihin. (Milch) Elisabeth käyttääkin ylellisiä kauneudenhoitomenetelmiä (Schönheitspflege). Franz Joseph taas ei voi luopua vaimostaan ja suostuu tämän vaatimuksiin. Kun Elisabeth astuu esiin kuuluisassa tähtipuvussaan, itsevarmana ja maailman kauneimpana naisena, Kuolema muistuttaa saavansa hänet lopulta. (Ich will dir nur sagen / Ich gehör nur mir – Reprise)
2. näytös
Vuonna 1867 Franz Joseph ja Elisabeth kruunataan Unkarin kuningaspariksi, ja Lucheni ryhtyy pilkkaamaan Elisabethin ympärille muodostunutta myyttiä. Moderni ja voimakastahtoinen nainen on muuttunut kansan silmissä pelkäksi kitschiksi ja kiiltokuvaksi kauniista, suloisesta Sissistä. (Kitsch!) Kruunajaisseremonian aikana unkarilaiset ylistävät Elisabethia vapauttajanaan, jolloin Lucheni varoittaa nationalismin ajan alkaneen (Éljen). Kuolema vakuuttaa Elisabethille, että he kuuluvat yhteen, mutta keisarinna torjuu Kuoleman. Hän on löytänyt oman tiensä ja tanssii vasta sitten, kun itse haluaa. (Wenn ich tanzen will)
Elisabethin poika Rudolf on herkkä ja yksinäinen lapsi, joka kärsii siitä, ettei näe äitiään, koska tälle oma elämä on tärkeämpää. Kuolema tulee pitämään Rudolfille seuraa. (Mama, wo bist du) Elisabeth puolestaan vierailee mielisairaalassa. Siellä häntä järkyttää nainen, joka kuvittelee olevansa itse keisarinna. Elisabeth ihmettelee, poikkeaako hän tuosta naisesta ja onko hän saavuttanut mitään kamppailuillaan. (Nichts, nichts, gar nichts)
Sophie sekä keisarin neuvonantajat ja ministerit ovat närkästyneitä siitä, että vapaamielisellä Elisabethilla on liikaa vaikutusvaltaa mieheensä eikä Franz Joseph ole enää manipuloitavissa. He päättävät kukistaa keisarinnan hankkimalla keisarille toisen naisen. (Wir oder sie) Rouva Wolfin bordellista etsitään tarkoitukseen sopiva tyttö, jonka Lucheni paljastaa sairastavan sukupuolitautia (Nur kein Genieren). Eräänä päivänä Elisabeth pyörtyy kesken voimistelujensa, jolloin hänen luokseen saapuu lääkäriksi naamioitunut Kuolema. Tämä kertoo Franz Josephin tartuttaneen vaimoonsa ranskantaudin ja kehottaa Elisabethia lähtemään mukaansa. Elisabeth suuttuu ja järkyttyy, mutta kieltäytyy lähtemästä Kuoleman matkaan. Hän ilmoittaa Franz Josephin uskottomuuden antaneen hänelle luvan elää täysin vapaasti. (Die letzte Chance)
Franz Joseph väittää Sophien juonitelleen tuhotakseen hänen avioliittonsa. Sophie puolustautuu toteamalla, että on tehnyt kaiken monarkian puolesta ja ettei hänen ole ollut helppoa olla kova ja kylmä Franz Josephin edun vuoksi. (Bellaria) Seuraavien 18 vuoden aikana Elisabeth matkustaa ympäri Eurooppaa ja on harvoin Wienissä. Franz Joseph kaipaa häntä ja on yksinäinen Sophien kuoltua. Luchenin mielestä Elisabeth pakenee vanhenemista ja sen seurauksia. (Rastlose Jahre)
Aikuinen Rudolf on masentunut ja turhautunut, koska näkee Itävallan monarkian kulkevan kohti tuhoaan, muttei saa valtaa puuttua tilanteeseen. Kuolema pitää hänelle seuraa ja lietsoo hänen ahdistustaan. (Die Schatten werden länger) Vanhoillinen Franz Joseph ja vapaamielinen Rudolf riitelevät politiikasta (Das kaiserliche Arbeitszimmer). Juutalaisvastainen mielenosoitus ennakoi 20. vuosisadan tapahtumia, kun mielenosoittajat syyttävät Rudolfia juutalaisten suojelemisesta (Der Hass).
Elisabeth pitää spiritistisen istunnon ja päätyy puhumaan kuolleelle isälleen, joka moittii tytärtään siitä, että tämä sulkeutuu häkkiin eikä anna itsensä olla onnellinen. Elisabeth ymmärtää, ettei ole edelleenkään vapaa. (Wie du – Reprise) Ahdistunut ja epätoivoinen Rudolf tulee pyytämään apua äidiltään, joka on aina pysynyt etäisenä, vaikka he ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia. Elisabeth kieltäytyy puuttumasta Rudolfin ja Franz Josephin kiistoihin, koska on kerran taistellut itsensä vapaaksi eikä enää tahdo anella mieheltään mitään (Wenn ich dein Spiegel wär). Rudolf matkustaa epätoivoisena Mayerlingiin, jossa hän käy viimeiseen tanssiin Kuoleman kanssa ja ampuu itsensä (Mayerling-valssi).
Rudolfin itsemurha järkyttää Elisabethia syvästi ja saa hänet kaipaamaan Kuolemaa. Nyt on kuitenkin Kuoleman vuoro torjua rakastettunsa.(Totenklage) Lucheni pilkkaa tapaa, jolla Elisabethin ja Rudolfin elämän tragediat muutetaan julkisuudessa kitschiksi.
Hän kertoo Elisabethin matkustelevan edelleen onnettomana ympäriinsä ja Franz Josephin toisinaan seuraavan vaimonsa perässä. (Mein neues Sortiment) Franz Joseph pyytää Elisabethia palaamaan kotiin, mutta tämä toteaa kuilun heidän välillään olevan niin suuri, ettei rakkaus riitä ylittämään sitä (Boote in der Nacht).
Franz Joseph näkee painajaista, jossa esiintyvät keisariparin monet onnettoman kohtalon kokeneet sukulaiset. Koko aikakausi on tuhoutumassa. Kuolema ilmestyy ja ilmoittaa Elisabethin kuuluvan hänelle. Franz Joseph yrittää pelastaa vaimonsa, mutta on liian myöhäistä. Kuolema on päättänyt ottaa omansa ja ojentaa Luchenille murha-aseen. (Am Deck der sinkenden Welt)
Epilogi
Lucheni surmaa Elisabethin Genevessä vuonna 1898. Keisarinnan elämä ja kärsimykset päättyvät intohimoiseen syleilyyn Kuoleman kanssa. (Der Schleier fällt)