Tarina-arkkitehdin tie ja taide
Michael Kunzen haastattelu
58 kultalevyä, 25 platinalevyä, päivittäin 9 500 tyytyväistä teatterissakävijää ympäri maailmaa. Saksalaisen kääntäjä-libretisti Michael Kunzen nimi on tunnettu kautta maailman musiikki- ja musikaalipiirien. Hän on kääntänyt – tai "adaptiert", mukauttanut, kuten hän itse tapaa sanoa – 30 musikaalia saksaksi ja kirjoittanut tähän mennessä viisi omaa menestysmusikaalia, yhden oopperan ja yhden puhenäytelmän. Yhtä lukuun ottamatta kaikki hänen omat musikaalinsa on säveltänyt unkarilainen Sylvester Levay, joka tunnetaan myös monien Hollywood-elokuvien musiikista.
Lakitieteestä lauluihin
Alun perin Michael Kunze opiskeli lakia ja väitteli tohtoriksi Euroopan noitaoikeudenkäynneistä, mutta kirjoittaminen on aina ollut hänen varsinainen ammattinsa. Vaikka Kunze nykyisin keskittyykin musikaaleihin, hän aloitti uransa musiikin parissa kirjoittamalla laulunsanoja eri yhtyeille ja artisteille. 1970-luvulta lähtien hänen sanoittamiaan lauluja ovat esittäneet esimerkiksi Udo Jürgens, Julio Iglesias ja Gloria Gaynor.
– En ollut tyytyväinen siihen, kuinka laulujani levytettiin, joten ryhdyin itse tuottajaksi. Vasta paljon myöhemmin ajauduin musiikkiteatterin pariin. Sain kerran kuunneltavakseni Andrew Lloyd Webberin musikaalin Jesus Christ Superstar ja huomasin, että on mahdollista kertoa lavalla tarinoita käyttäen myös rock- ja pop-musiikkia. Perinteisestä Broadway-tyylisestä musikaalista en ole koskaan ollut innostunut.
Kunze aloittikin musikaaliuransa kääntämällä Andrew Lloyd Webberin musikaaleja saksaksi. Suosituimpia näistä ovat olleet Evita, Phantom of the Opera ja Cats. 25-vuotisen kääntäjänuransa aikana hän on ehtinyt saksantaa yhteensä 30 musikaalia, mutta nykyisin hän keskittyy omien teosten kirjoittamiseen.
Uudelleenkirjoittaja ja alter ego
Musikaalien tapauksessa ei Kunzen mukaan niinkään pitäisi puhua kääntämisestä vaan ennemminkin uudelleenkirjoittamisesta ja mukauttamisesta.
– Oikeastaan kääntäjän täytyy olla kirjailijan alter ego ja kirjoittaa teksti siten kuin kirjailija sen kirjoittaisi, jos osaisi vierasta kieltä. Yritän aina oppia ymmärtämään kirjailijaa ja hänen tapaansa kertoa tarina, ennen kuin ryhdyn kääntämään. Kääntäjän tulisi pysyä mahdollisimman uskollisena alkuperäistekstille ja pystyä välittämään kirjailijan sanoma siten kuin hän sen itse välittää. Tyylin ja lähestymistavan muuttaminen käännöksessä ei sovi.
Ylpein Kunze on tällä hetkellä Wicked-musikaalin käännöksestä, jonka hän teki vuonna 2007 muutaman vuoden käännöstauon jälkeen. Haastavimmaksi käännöksekseen hän puolestaan mainitsee Stephen Sondheimin musikaalin Into the Woods.
– Stephen on hienostunein moderneista Broadwayn kirjailijoista, ja hän rakastaa uusien sanaleikkien ja riimien keksimistä. Hänen tekstiensä kääntäjän täytyy pystyä samaan omalla kielellään muuttamatta kuitenkaan sisältöä, ja se on ajoittain hyvin vaikeaa.
Toiset kääntäjät pitävät etäisyyttä kirjailijaan ja toiset taas kyselevät paljonkin asioita tekstistä. Onko käännös parempi tehdä yhteistyössä kirjailijan kanssa, vai tekeekö kääntäjä vain oman tulkintansa, jonka kirjailija sitten hyväksyy tai on hyväksymättä?
– Teen ehdottomasti mieluummin yhteistyötä kirjailijan kanssa, sillä niin voi välttää monia virheitä. Kirjailija saattaa esimerkiksi käyttää tiettyjä ilmaisuja, jotka ovat kääntäjälle epäselviä, ja kääntäjällä tulisi olla mahdollisuus soittaa ja kysyä kirjailijalta, mitä hän tarkoittaa.
Kunze painottaa paljon kääntäjän ja kirjailijan välistä luottamussuhdetta. Kirjailija luottaa kääntäjään ja kääntäjän on oltava uskollinen kirjailijan tekstille ja luovittava tiensä läpi kieli- ja kulttuurierojen niin, että alkuperäinen merkitys säilyy. Mahdollisista muutoksista tulisi aina keskustella kirjailijan kanssa ja niiden täytyy olla kirjailijan hyväksymiä.
Näyttelijöille on omat koe-esiintymisensä, joissa heidän täytyy osoittaa taitonsa ja soveltuvuutensa rooliin, mutta kuinka musikaalin kääntäjä valitaan? Voisiko sekin tapahtua usean eri kääntäjän käännösnäytteen perusteella?
– En usko, että kääntäjien koe-esiintyminen olisi paras tapa löytää musikaalille se oikea kääntäjä. Haluan tietenkin nähdä oman musikaalini muokkaavan kääntäjän käännösluonnoksen, mutta pääasiassa luotan valinnassa ulkomaisiin tuottajiin. He haluavat esityksen menestyvän, joten on heidänkin etujensa mukaista valita hyvä kääntäjä. Harvoin joudun hylkäämään käännöksen, mutta sitäkin tapahtuu. Kaikissa tapauksissa kääntäjä on kuitenkin tehnyt lopulta hyväksyttävän version eikä minun ole tarvinnut etsiä uutta kääntäjää.
Tarinanrakentaja
Musikaali on käsitteenä hyvin laaja ja melko leimaava, ja mieluiten Kunze välttäisikin sen käyttöä kokonaan. Omia musikaalejaan hän kutsuu draamamusikaaleiksi, sillä niissä pääpaino on tarinan kertomisessa mahdollisimman hyvin. Kunze on kehittänyt musikaaleihinsa erityisen kertomusrakenteen, johon ovat vaikuttaneet amerikkalaisen kertomusteoreetikko Robert McKeen ajatukset ja elokuvadraaman rakenteen teoriat, joita Kunze opiskeli New Yorkissa. Hän kuvaakin itseään pikemminkin tarina-arkkitehdiksi kuin kirjailijaksi.
Usein ajatellaan, että musikaaleissa tärkeintä on musiikki ja että teksti ja tarina tulevat vasta sen jälkeen. Kunze kuitenkin vastustaa tätä näkemystä.
– Esimerkiksi Figaron häät kirjoittanut Lorenzo da Ponte antoi Mozartille valmiin käsikirjoituksen eikä suostunut muuttamaan sanaakaan. Samalla tavoin minä kirjoitan librettoni ja annan sen säveltäjälle, jonka täytyy mukauttaa musiikki tekstin tarpeisiin. Musikaalieni hierarkia on selkeä: tarina tulee aina ensin, toisena tärkeysjärjestyksessä on henkilöhahmojen kehitys ja kolmantena musikaalin rakenne. Musiikki ja lyriikat toimivat näiden kaikkien ehdoilla.
Vampyyrit, keisarinnat ja henget maailmalla
Michael Kunzen musikaaleille ovat tyypillisiä yliluonnollisen ja todellisuuden rajamailla liikkuvat historialliset aiheet, joiden kautta hän käsittelee ihmisluontoa ja nyky-yhteiskuntaa. Hahmot kuten Nietzscheä siteeraava vampyyrikreivi ja rocktähtimäinen Kuolema ovat saaneet faneja niin Euroopassa kuin Japanissakin.
– Mielestäni on tärkeää luoda vahvoja ja salaperäisiä hahmoja, jotka kiehtovat yleisöä, ja tietenkin ne voivat kiehtoa yleisöä vain, jos ne ensin kiehtovat minua. Kaikki luomani henkilöhahmot ovat minulle rakkaita, mutta eniten olen kiinnostunut tummasävyisistä ja monitasoisista hahmoista.
Yhtä lukuun ottamatta kaikki Kunzen musikaalit on kantaesitetty Wienissä, josta ne ovat päätyneet esimerkiksi Saksaan, Unkariin, Ruotsiin ja Japaniin. Kunzen mukaan musikaalien suosio johtuu nimenomaan hyvin suunnitellusta rakenteesta. Suomessa hänen musikaaleistaan on aiemmin nähty Elisabeth, jota esitettiin Turun kaupunginteatterissa täysille katsomoille vuosina 2005–2006. Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistoon puolestaan kuului kaudella 2008–2009 Kunzen toiseksi uusin musikaali Rebecca, joka nähdään kaudella 2010–2011 myös Kouvolan teatterissa.
Kunze ei rajoita kovinkaan paljoa uusien produktioidensa taiteellisten suunnittelijoiden luovuutta, ja samasta musikaalista saattaa olla eri maissa hyvinkin erinäköisiä versioita. Paikalliset taiteelliset työryhmät vastaavat visuaalisista muutoksista, mutta myös kohtausten järjestys saattaa vaihdella paljon ja eri produktioissa saattaa jopa olla eri lauluja.
– Yleensä musikaalin rakenteen muutosehdotukset tulevat minulta. Yritän aina parantaa työni tuloksia enkä koskaan lakkaa miettimästä, voisiko jokin toimia paremminkin. Seuraan tarkasti fanien ja katsojien reaktioita ja arvosteluja ja huomaan, jos heillä on vaikeuksia ymmärtää jotakin kohtausta tai jos he ovat pitkästyneet. Pyrin korjaamaan ongelman ja keskustelen siitä luonnollisesti aluksi säveltäjän kanssa. Onneksi säveltäjäni ovat avoimia uusille ajatuksille ja valmiita työstämään edelleen myös sellaisia esityksiä, jotka on jo nähty lavalla.
Tulevaisuuden teatteria
Yhteydenpito yleisöön on Kunzelle erityisen tärkeää. Saksan- ja englanninkielisten kotisivujen lisäksi hänellä on julkinen blogi ja erikseen draamamusikaaleille omistettu sivusto. Kotisivuillaan hän muun muassa vastailee kävijöiden lähettämiin kysymyksiin musikaaleista, käännöksistä ja työstään. Uusin projekti DramaMusicals-sivustolla on videosarja "Von der Idee zur Premiere – Die Entstehung eines DramaMusicals", jossa Kunze esittelee teostensa syntyä ideasta aina ensi-iltaan saakka.
– Uskon, että musikaaleilla on edessään loistava tulevaisuus, joskaan ei perinteisessä Broadway-muodossaan. Musiikkiteatterin elinvoimaisin muoto on nykyaikainen populaarimusikaali. Tulemme näkemään sitä monina erilaisina variantteina, ja jo nyt näkee eri kulttuurien kehittäneen sitä omaan suuntaansa.
Entä pystyykö Kunze itse vielä rentoutumaan teatterissa?
– Se on vaikeaa, sillä mietin jatkuvasti, voisiko jotakin tehdä paremmin. Muiden musikaaleista sen sijaan nautin, ja niissä olen vain tavallinen katsoja.
© 2010 Laura Ulmanen
Artikkeli on aiemmin ilmestynyt lyhennettynä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton julkaiseman Kääntäjä-lehden numerossa 6/09. Eclipsis ry julkaisee artikkelin kirjoittajan luvalla.
