Rebeccan muut versiot
Hitchcockin elokuva vuodelta 1940
Tunnetuin sovitus Rebeccasta on Alfred Hitchcockin ohjaama ja David O. Selznickin tuottama elokuva Rebecca vuodelta 1940. Elokuvan tärkeimpiä rooleja esittivät Joan Fontaine (uusi Mrs de Winter eli Minä), Laurence Olivier (Maxim de Winter), Judith Anderson (Mrs Danvers), George Sanders (Jack Favell) ja Reginald Denny (Frank Crawley). Käsikirjoituksen kirjoittivat Joan Harrison ja Robert E. Sherwood Philip MacDonaldin ja Michael Hoganin sovituksen pohjalta.
Elokuva voitti vuoden 1940 parhaan elokuvan ja parhaan mustavalkoisen elokuvan kuvauksen Oscarin. Lisäksi se sai runsaasti ehdokkuuksia eri kategorioissa, joita olivat muun muassa paras ohjaus, paras naispääosan esittäjä (Fontaine), paras miespääosan esittäjä (Olivier), paras naissivuosan esittäjä (Anderson) ja paras käsikirjoitus. Elokuva aloitti Hitchcockin nousun maineeseen Yhdysvalloissa. Rebeccasta tuli pian klassikko, jota monet pitävät yhtenä Hitchcockin parhaista elokuvista.
Elokuvan arviointia sekä vertailua musikaaliin ja romaaniin
Rebecca syntyi ohjaaja Hitchcockin ja tuottaja Selznikin välisenä yhteistyönä ja köydenvetona. Ohjaajalla ja tuottajalla oli suuria erimielisyyksiä monista taiteellisista ratkaisuista, ja lopputulos on usein kahden erilaisen näkemyksen välillä syntynyt kompromissi. Selznikin vaatimuksesta käsikirjoitus pysyi hyvin uskollisena du Maurierin romaanille, ja monet repliikit ovat lähes suoria lainauksia tai tiivistelmiä romaanin tekstistä.
Juonessa on silti muutamia keskeisiä muutoksia. Ajan sensuuri vaati muuttamaan Rebeccan kuoleman onnettomuudesta johtuvaksi, koska aviopuolison murhasta ei saanut elokuvassa päästä rangaistuksetta. Lisäksi lopun tulipalon syytä ja Mrs Danversin kohtaloa ei jätetä epäselväksi kuten kirjassa, vaan Mrs Danvers sytyttää tulipalon ja kuolee liekeissä Rebeccan huoneessa.
Nämä kaksi ratkaisua ovat seuranneet myös Kunzen ja Levayn musikaaliin. Musikaalin juonenkuljetus seuraa muutenkin läheisesti elokuvaa, ja niiden kohtausjärjestys on lähes identtinen. Elokuvan ja musikaalin painopiste henkilöiden suhteen on kuitenkin hieman erilainen. Musikaalista on tehty voimakkaammin Mrs de Winterin (Ich eli Minä) kehitystarina, ja pääosassa ovat ennen kaikkea kaksi vahvaa naista. Elokuvassa Maximin rooli on keskeisempi, mikä korostuu erityisesti lopun tapahtumien kuvauksessa. Elokuvassa Mrs de Winter on romaanista poiketen jätetty pois Lontoon-matkalta, jolla selviää totuus Rebeccan kuolemasta. Musikaalissa puolestaan juuri Mrs de Winter menee Lontooseen selvittämään totuuden Favellin kanssa ja ilmoittaa siitä kotona odottavalle Maximille. Näin musikaalissa korostuu Mrs de Winter toimijana, kun taas elokuva painottaa Maximin roolia. Lisäksi elokuvassa Beatricen roolia on supistettu ja hänessä korostuu lähinnä se, miten hänen suorasukaiset kommenttinsa lisäävät Mrs de Winterin epävarmuutta. Musikaalissa Beatricen rooli on laajempi ja naisten välinen ystävyys nousee vahvemmin esiin.
Elokuvassa on vahva tunnelma, jonka Hitchcock rakentaa tiiviiksi ja uhkaavaksi heti alun Manderleyhin sijoittuvasta unikohtauksesta lähtien. Tunnelmaa korostaakseen Hitchcock filmasi elokuvan mustavalkoisena. Mieleenpainuvaa on lisäksi itse Manderley, joka on koko ajan voimakkaasti läsnä ja muodostaa tärkeän osan elokuvan maailmaa ja tunnelmaa.
Muut filmatisoinnit
Elokuvan ohella Rebeccasta on eri vuosikymmenillä tehty useita TV-filmatisointeja ja minisarjoja, jotka eivät kuitenkaan ole saavuttaneet yhtä suurta suosiota. Uusin näistä on peräisin vuodelta 1997. Sen on ohjannut Jim O'Brien ja käsikirjoittanut Arthur Hopcraft. Pääosia esittävät Emilia Fox (Mrs de Winter), Charles Dance (Maxim de Winter) ja Diana Rigg (Mrs Danvers). Vuonna 1979 tehtiin brittiläinen minisarja, jonka on ohjannut Simon Langton ja jossa pääosia esittävät Joanna David (Mrs de Winter), Jeremy Brett (Maxim de Winter) ja Anna Massey (Mrs Danvers).
