Uusia tuulia Transilvaniasta
Edit Simonin ja Eszter Hajósin haastattelu
Kun Michael Kunzen, Roman Polanskin ja Jim Steinmanin rockmusikaali Tanz der Vampire saapui Budapestiin kesäkuussa 2007, tanssivat vampyyrit olivat kiertäneet maailmaa kymmenen vuotta. Wienin maailmankantaesityksen jälkeen keskiyön tanssiaisia oli järjestetty seitsemässä kaupungissa viidessä eri maassa, ja niihin oli osallistunut yhteensä yli neljä miljoonaa katsojaa. Vampyyreille Budapestin produktio merkitsi paluuta niiden tarinankerronnalliseen kotimaahan, mikä jätti jälkensä niin itse musikaaliin kuin unkarilaiseen musiikkiteatterikulttuuriinkin.
Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin, lokakuun neljännen päivän iltaan vuonna 1997. Wieniläisessä Raimund Theaterissa valmistauduttiin tuolloin vampyyrien ensimmäisiin tanssiaisiin, joihin oli yhtenä kutsuvieraista saapunut unkarilainen teatterimanageri ja tuottaja, oikeustieteen tohtori Edit Simon.
– Ensimmäisistä tahdeista alkaen tiesin, että Tanz der Vampire oli jotain täysin ainutlaatuista. Sen musiikki oli kiehtovampaa kuin mikään aiemmin kuulemani, ja teatterin taika oli esityksessä läsnä lähes käsin kosketeltavalla tavalla. Olin löytänyt helmen, jonka halusin esitellä kotimaassani.
Kymmenen vuotta Wienistä Budapestiin
Muisto hymyilyttää Edit Simonia yhä, kun istumme budapestilaisen Magyar Színházin kanttiinissa kesäkuussa 2009. Unkarin produktion ensi-illasta on kulunut kaksi vuotta, joiden aikana musikaali on ehtinyt vakiinnuttaa asemansa paikallisessa musiikkiteatterikentässä. Tie ei kuitenkaan ole ollut helppo, sillä Suomen tavoin Unkarin teatterijärjestelmä perustuu valtion tukemiin laitosteattereihin. Vámpírok báljan taustalla toimii poikkeuksellisesti yksityinen tuotantoyhtiö, Edit Simonin ja hänen aviomiehensä Balázs Pókan perustama PS Produkció.
– Vámpírok bálja on Unkarin ensimmäinen musikaaliproduktio, joka on tuotettu täysin ilman valtion rahoitusta. Aloitimme suunnittelun heti Wienin maailmankantaesityksen jälkeen, haimme esitysoikeuksia vuonna 2005 ja pääsimme juhlimaan ensi-iltaa 30. kesäkuuta 2007. Teatteritalon löytyminenkään ei ollut itsestäänselvyys, sillä ainoastaan kaksi budapestilaista teatteria suostui harkitsemaan tilojensa vuokraamista yksityistä musikaalia varten. Niistä Magyar Színház soveltui paremmin tarkoituksiimme, joten sovimme sen vuokraamisesta silloin, kun teatterin oma ohjelmisto on kesä- ja talvitauolla, Edit kertoo.
Vuokralla olosta seuraa väistämättä, että vampyyreillä on mahdollisuus tanssia ainoastaan lyhyissä esityssarjoissa. Pitkät tauot kesän ja talven esityssarjan välillä nostavat markkinointikustannuksia, sillä musikaalin on pysyttävä yleisön tietoisuudessa myös silloin, kun esityksiä ole. Tästä syystä tuottajat ovat jopa harkinneet vuodenvaihteen näytännöistä luopumista. Tammikuussa 2010 vampyyrit kuitenkin tanssivat Budapestissa tuttuun tapaan.
– Kahden viikon esityssarja talvella ei ole taloudellisesti kannattava, sillä onnistunut lipunmyynti edellyttää laajaa mainoskampanjaa, jota emme nykytilanteessa pysty toteuttamaan kuin korkeintaan kahdesti vuodessa, Edit toteaa. Lama on ulottanut lonkeronsa myös tarunhohtoiseen Transilvaniaan.
Kansainvälisyys puree
Iltanäytännön alkuun on vielä aikaa, joten ehdimme keskustella myös ohjaaja Cornelius Baltuksen assistentin, Jorma Uotisenkin avustajana työskennelleen Eszter Hajósin kanssa. Edit ja Eszter korostavat Vámpírok báljan olevan ainutlaatuinen musikaaliproduktio Unkarissa paitsi yksityisen rahoituksensa vuoksi myös siksi, että sen taiteellinen johto on laajasti kansainvälistä.
– Halusimme tuottaa musikaalin, joka kykenee kilpailemaan laadullisesti minkä tahansa suuren maailman musiikkiteatteriproduktion kanssa. Se taas oli mahdollista vain siten, että kokosimme yhteen kuhunkin tehtävään parhaiten soveltuvat henkilöt eri puolilta Eurooppaa, Edit painottaa.
Uutta verta etsimässä
Tehtäväänsä parhaiten soveltuvien löytämisestä oli kyse myös näyttelijävalinnoissa, jotka tehtiin Unkarissa vielä harvinaiseen tapaan avointen koe-esiintymisten perusteella. Taiteellisen johdon muodostama tuomaristo arvioi satoja näyttelijä- ja tanssijakokelaita ja päätyi lopulta ratkaisuun, joka yllätti monet: useissa rooleissa nähtiin paikallisten musikaalitähtien sijaan lähes tuntemattomia kasvoja. Esimerkiksi kreivi von Krolockin rooliin valittu ja sittemmin Unkarin suosituimmaksi musikaalinäyttelijäksi äänestetty Géza Egyházi oli vaihtanut ravintola-alan teatteriin vasta kaksi vuotta aiemmin.
Eszter Hajós katsoo näyttelijöiden kokemattomuuden olleen produktiolle kuitenkin enemmän hyödyksi kuin haitaksi, sillä Roman Polanskin hollantilaissyntyinen seuraaja Cornelius Baltus työskenteli ohjaajana hyvin eri tavalla kuin unkarilaiset kollegansa.
– Meillä ohjaajat antavat näyttelijöille runsaasti valtaa, jota nämä myös käyttävät mielellään. Siksi kokeneempien näyttelijöidemme oli aluksi vaikeaa hyväksyä, että Cornelius asetti jokaiselle selvät rajat, joiden sisällä rooli oli luotava. Hänen näkemyksensä mukaan roolihahmon rakentamisessa päästään pidemmälle, kun näyttelijä pystyy rauhassa keskittymään oman tulkintansa yksityiskohtiin. Ohjaajan tehtävä on katsoa kokonaisuutta ulkopuolisena ja opastaa näyttelijä oikealle polulle, jos tulkinta uhkaa karata väärään suuntaan. Nuorille näyttelijöillemme tämä metodi sopi erinomaisesti, sillä se auttoi heitä kehittymään huomattavan paljon lyhyessä ajassa, Eszter kertoo.
Tanssi yli rajojen
Unkarilaisten lahjakkuus ei ole jäänyt huomaamatta muuallakaan Euroopassa. Marraskuussa 2008 viisi budapestilaisvampyyriä kutsuttiin musikaalin Oberhausenin produktioon tanssimaan yhdessä saksalaisten kollegoidensa kanssa. Heistä soolotanssija Dániel Rákász valittiin myöhemmin Berliinin Dirty Dancing -musikaalin miespääosaan. Syyskuussa 2009 ensi-iltansa saaneen Wienin produktion ensemblessa puolestaan nähdään kaksi unkarilaisnäyttelijää, Magdan ja Sarah’n roolit hallitseva Dóra Stróbel ja tanssija Csaba Nagy. Tuottajalle omien näyttelijöiden menestyminen maailmalla on yhtä aikaa sekä ylpeyden että huolen aihe.
– Olen vilpittömästi iloinen heidän urakehityksestään, mutta samalla on myönnettävä, etteivät ulkomaiset kiinnitykset ole meille yksinkertaisia. Esiintymisaikatauluja ei ole aina mahdollista sovittaa yhteen, mikä tietää uusien koe-esiintymisten järjestämistä. Näyttelijän valmentaminen rooliin vie oman aikansa, minkä lisäksi musikaalissa käytettävien epookkipukujen, peruukkien ja kulmahammasproteesien valmistaminen on kallista käsityötä, Edit muistuttaa.
– Ongelma ei tietenkään koske ainoastaan ulkomailla työskentelyä, sillä kaikilla näyttelijöillämme on oltava myös muita rooleja, koska pystymme tarjoamaan heille työtä vain muutaman kuukauden vuodessa. Meille se merkitsee jatkuvia neuvotteluja näyttelijöiden ja muiden teatterien kanssa.
Joskus on myös tehtävä ihmeitä, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Kaksi unkarilaista Alfredia, György Mihálka ja Ádám Pásztor, valmennettiin rooliinsa kymmenessä päivässä; normaalisti vastaaviin harjoituksiin käytetään puolestatoista kahteen kuukautta. Molemmat nuoret miehet olivat Alfredina aloittaessaan 19-vuotiaita.
– Ohjaajamme ulkomaalaiset kollegat olivat varmoja, ettei kukaan pystyisi siihen, mutta Cornelius oli onnistunut siinä ennenkin ja tiesi onnistuvansa myös tällä kertaa. Meidän onneksemme hän oli oikeassa, Edit ja Eszter nauravat.
Kohti realistista satumaailmaa
Kun iltapäivä alkaa vaihtua illaksi, siirrymme kanttiinista näyttämölle, jolla ensimmäisinä töihin saapuneet tanssijat verryttelevät kahden tunnin kuluttua alkavaa esitystä varten. Ympärillämme on pienintä yksityiskohtaa myöten viimeisteltyjä lavasteita, joiden avulla luodaan musikaalin painajaismaisen kaunis visuaalinen ilme.
– On totta, että Vámpírok bálja näyttää hyvin erilaiselta kuin muut Tanz der Vampiren produktiot, Edit nyökkää. Meille oli alusta alkaen selvää, ettemme voineet emmekä halunneet toteuttaa teosta samalla tavalla kuin esimerkiksi saksalaiset kollegamme. Budapestissa olemme sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti lähempänä Transilvaniaa kuin koskaan aiemmin musikaalin historiassa. Siksi meille oli olennaista rakentaa näyttämölle maailma, joka on paitsi taianomainen myös realistinen.
Pyrkimys autenttisuuteen onkin ohjannut koko musikaalin toteutusta. Ensimmäisessä näytöksessä nähtävä majatalo on uskollinen transilvanialaiselle arkkitehtuurille, perinteiset fantasiapuvut ovat vaihtuneet unkarilaiseen epookkiin ja kyläläisten tanssikohtaukset ovat saaneet uuden ilmeen – kiitos transilvanialaisten kansantanssiseurojen ja Dennis Callahanin, joka uudisti kymmenen vuotta käytössä olleet alkuperäiskoreografiansa budapestilaisten pyynnöstä. Lavastaja-puvustaja Kentaurin käsissä Magyar Színházin näyttämölle on syntynyt goottilainen satumaailma, joka on synkempi ja unenomaisempi kuin koskaan ennen.
– Unkarilaista intohimoa, Edit hymyilee merkitsevästi.
Transilvaniasta tuulee
On hyvin mahdollista, että unkarilaisuus on tullut Tanz der Vampireen jäädäkseen. Kentaur vastaa kokonaisuudessaan uuden Wienin produktion visuaalisesta ilmeestä, ja näillä näkymin syksyllä 2010 ensi-iltansa saavan Belgian produktion tuottajat ovat sopineet vuokraavansa lavasteet ja puvut Budapestista. Vámpírok báljan tuottajilla on kuitenkin myös toinen päämäärä.
– Toivon, että onnistumme vähitellen uudistamaan unkarilaisten tapaa tuottaa musikaaleja, sillä se nojaa edelleen liian vahvasti maamme operettiperinteeseen. Ala tarvitsee kilpailua ja uusia yrittäjiä, jotta se pystyy kehittymään. Elämme taloudellisesti vaikeaa aikaa, mutten halua pelätä kilpailua. Menestyäksemme meidän on oltava valmiita työskentelemään kellon ympäri. Se on raskasta eikä aina edes taloudellisesti kannattavaa, mutta teemme sitä kaikesta huolimatta, Edit naurahtaa. Hänen olemuksensa kertoo, ettei kyse ole ainoastaan työstä vaan unelmasta, joka syntyi kaksitoista vuotta sitten Raimund Theaterissa. Sen ansiosta Magyar Színházissa tanssitaan myös tammikuussa 2010.
Lisätietoa produktiosta: Vámpírok bálja
Liput esityksiin: Interticket
© 2009 Eclipsis ry
What’s New in Transylvania
Interview with Edit Simon and Eszter Hajós
When the rock musical Tanz der Vampire by Michael Kunze, Roman Polanski and Jim Steinman landed in Budapest in June 2007, the vampires had danced around the world for ten years. After the world premiere in Vienna, midnight balls had been organized in seven different cities in five different countries, for over four million spectators. For the vampires, the production in Budapest was a return to their narrative homeland, leaving its mark both to the musical and to the Hungarian musical theatre culture.
Let us start by going back in time, however, to the night of October 4th in 1997. The Raimund Theater in Vienna is preparing for the first vampire ball, which is also about to be participated by the Hungarian theatre manager and producer, Doctor of Laws, Edit Simon, as one of the invited guests.
– From the very first beats, I knew that Tanz der Vampire was something completely unique. The music was more fascinating than anything else I had heard before, and theatrical magic was present in the performance in a very tangible way. I had found a hidden treasure that I wanted to bring back to my homeland.
From Vienna to Budapest in Ten Years
The memory still makes Edit Simon smile when we sit in the Magyar Színház canteen in Budapest in June 2009. Two years has passed after the opening night of the Hungarian production and, during this time, the musical has become well established in the local musical theatre scene. The path leading to this point has not been without trouble, however. Just like in Finland, the theatrical system in Hungary is based on state-supported institutional theatres. As an exception, a privately-owned production company owns Vámpírok bálja, namely PS Produkció, which has been founded by Edit Simon and her husband Balázs Póka.
– Vámpírok bálja is the first musical production in Hungary to be produced without any support from the state. We began to plan this right after the world premiere in Vienna, applied for the performing rights in 2005, and finally premiered on June 30th in 2007. It was not a matter of course that we were able to find a suitable venue; only two of the theatres in Budapest even considered renting their premises out for a private musical. Of these two options, Magyar Színház was more suitable for our purposes, so we agreed to rent it once the theatre’s own production was on summer and winter breaks, Edit mentions.
An inevitable consequence of working in rental premises is that the vampires can only dance in short sequences of showings. The long break between the shows in the summer and in the winter increases marketing expenses, since the audience needs to be kept aware of the musical even when there are no showings. This is why the producers have even considered cancelling the showings scheduled for around the turn of the year. In January 2010, however, the vampires will dance in Budapest as usual.
– A two-week sequence of showings in the winter is not financially profitable, because successful ticket sales require an extensive promotion campaign. At current, we are able to pull such a campaign through twice a year at the most, Edit says. The financial recession has its ramifications even on the legendary Transylvania.
International Expertise Leaves a Distinctive Mark
There is still some time left before the evening show begins, so we also exchange a few words with Eszter Hajós. In the Vámpírok bálja production, Eszter worked as an assistant to director Cornelius Baltus, and she has earlier experience also as an assistant to the established Finnish choreographer and performer Jorma Uotinen. Both Edit and Eszter emphasize that Vámpírok bálja is a unique Hungarian musical production not only because of its private financing, but also because of its widely international artistic directors.
– We wanted to produce a musical that is able to compete with any internationally recognized musical theatre production quality-wise. This was only possible by gathering the best suited people for each task from all over Europe, Edit says.
In the Search of Fresh Blood
The search for the best possible crew also extended to actor castings, and this was done in a way which is still rare in Hungary: through open auditions. The jury consisted of the artistic directors of the production and it assessed hundreds of actors and dancers, and finally made a decision which to many came as a surprise: many of the roles were filled with non-established actors, instead of selecting local musical stars. For example, Géza Egyházi, who was chosen for the part of Count von Krolock and later got voted as the most popular musical actor in Hungary, had shifted from the restaurant business into theatre mere two years earlier.
Eszter Hajós considers the actors’ lack of experience more as an asset than as a disadvantage, because Roman Polanski’s Dutch-born successor Cornelius Baltus’ working methods as a director were very different from those of his Hungarian colleagues.
– In Hungary, directors like to give a lot of freedom to their actors, and the actors also like to take liberties with their characters. Therefore it was first a bit difficult for our more experienced actors to accept the clear boundaries that Cornelius set for each and every one of them; they had to learn how to create their characters inside these boundaries. Cornelius believes that characters can be cultivated further when actors are allowed to concentrate on the details of their own rendering. The director needs to look at the whole entity as an outsider and to guide the actors to the right path if their interpretation seems to be headed in the wrong direction. For our younger actors this method fit perfectly since it helped them develop their skills enormously in such a short amount of time, Eszter says.
Dancing Across the Borders
The Hungarian talent has not gone unnoticed elsewhere in Europe, either. In November 2008, five vampires from Budapest were invited to the Oberhausen production of the musical to dance together with their German colleagues. One of these five invitees, solo dancer Dániel Rákász, was later selected for the leading male role in the Dirty Dancing musical in Berlin. The cast of the Vienna production, which premiered in September 2009, includes in turn two Hungarian actors: Dóra Stróbel who masters both Magda’s and Sarah’s roles, and dancer Csaba Nagy. To see her own actors succeed internationally makes the producer both proud and worried.
– I am genuinely happy for their success, but international contracts are admittedly quite problematic for us. It is not always possible to accommodate the showing schedules, which means that new auditions for substituting actors need to be organized. Coaching an actor for a role takes some time, and the preparations of the epoch costumes, wigs and vampire fang dentures for the musical are expensive craftsmanship, Edit points out.
– This problem of course also applies to domestic productions; all our actors need to have other roles since we are only able to offer them work for a few months in a year. For us, this means constant negotiations with actors and other theatres.
Sometimes even miracles have to be made – if there are no other options. Two of the Hungarian Alfreds, György Mihálka and Ádám Pásztor were coached for the role in ten days; normally such practice takes 1.5–2 months. Both young men were 19 years old when they started out as Alfreds.
– The foreign colleagues of our director were certain that nobody would be able to pull it through, but Cornelius had done it before and knew it would also work this time around. Lucky for us, he was right, Edit and Eszter say laughing.
Towards a Realistic Fantasy World
As afternoon starts to turn into night, we move from the canteen to the stage where the dancers, first to arrive, are warming up for the show scheduled to start in two hours. We are surrounded by a set with detailed finishing; a set that helps create a nightmare-like but beautiful visual look for the musical.
– It is true that Vámpírok bálja looks distinctly different from the other Tanz der Vampire productions, Edit admits. – From the beginning, it was clear to us that we could not and would not do our work in the same way as our German colleagues, for example. In Budapest, we are closer to Transylvania than ever before in the history of the musical, both geographically and culturally. Therefore we felt it essential to build a world to the stage that would be both magical and realistic.
The aim towards authenticity has guided the creation of the whole musical. The tavern seen in the first act is true to the Transylvanian architectural style, and the traditional fantasy costumes have been changed for the Hungarian epoch. Further, the villagers’ dancing scenes have received a new look – thanks to the Transylvanian folk dance clubs and Dennis Callahan, who renewed his original choreography after ten years of use, having been requested by the Budapest crew. In the set and costume designer Kentaur’s hands, a gothic wonderland has opened up in the Magyar Színház stage – darker and more dreamlike than ever before. – All this was due to Hungarian passion, Edit says with a meaningful smile on her face.
Winds of Change from Transylvania
It is very possible that the Hungarian touch will stick with Tanz der Vampire for good. Kentaur is fully responsible for the visual look in the new Vienna production, and the producers of the Belgian production, which is scheduled to open in the autumn of 2010, have agreed to rent the set and costumes from Budapest. The producers of Vámpírok bálja also have another goal in mind, however.
– My hope is that we are able to slowly but surely renew the way that Hungarians produce musicals, because our productions are still too strongly based on the operetta tradition in this country. The field needs competition and new entrepreneurs in order to evolve. We are living a difficult time economically speaking, but I do not want to be afraid of competition. To succeed, we must be ready to work around the clock. This work is intense and not always financially profitable, but we do it regardless, Edit says smiling. Her expression reveals that this is not only a job to her but also her dream; a dream that was born twelve years ago in Raimund Theater. And that is why we are also about to have a ball in Magyar Színház in January 2010.
More information on the production: Vámpírok bálja
Tickets: Interticket
© 2009 Eclipsis ry