Haasteita, draamaa ja perinteitä
Rebecca-musikaali Kouvolassa
Michael Kunzen kirjoittama ja sanoittama ja Sylvester Levayn säveltämä musikaali Rebecca sai Suomen toisen ensi-iltansa Kouvolan teatterissa 11. syyskuuta 2010. Musikaali pohjautuu Daphne du Maurierin romaaniin ja Alfred Hitchcockin siitä ohjaamaan elokuvaan, ja se kantaesitettiin Wienissä vuonna 2006. Sittemmin musikaali on löytänyt tiensä Tokioon, Budapestiin ja Helsinkiin, jossa Helsingin kaupunginteatteri esitti sitä kaudella 2008–2009.
Rebecca kertoo nuoresta englantilaisesta seuraneidistä, joka menee naimisiin kartanonomistaja Maxim de Winterin kanssa. Muisto Maximin vuotta aiemmin kuolleesta vaimosta Rebeccasta ja Rebeccaa palvonut taloudenhoitajatar rouva Danvers kuitenkin varjostavat pariskunnan onnea, ja Maximillakin on salaisuutensa. Tarina yhdistelee draamaa, romantiikkaa ja jopa trillerimäisiä aineksia, mutta musikaalissa on myös huumoria.
Tarinan taikaa
Kouvolan Rebecca on ensimmäinen verrattain pienessä teatterissa toteutettu produktio musikaalista. Päätös tuoda Rebecca Kouvolaan syntyi alun perin teatterinjohtaja-ohjaaja Henrik Timosen mielessä.
– Kävin katsomassa Rebeccan Helsingissä, ja musikaalin vahva tarina teki minuun vaikutuksen. Sylvester Levayn musiikki on todella hyvää, ja useampi kappale jäi ensikuulemalta päähän soimaan, mitä ei käy kovin usein. Melko harvassa musikaalissa on pohjimmiltaan enempää kuin yksi hyvä ja omaperäinen kappale, Timonen sanoo.
Kouvolan Rebeccassa on käytetty samaa Liisa Ryömän käännöstä kuin Helsingissäkin, mutta Helsingin kaupunginteatterin tekemiä muutamia pieniä muutoksia alkuperäiseen käsikirjoitukseen ei ole toteutettu. Esimerkiksi Helsingissä pois jätetty Brittiläisyys aito -kohtaus on Kouvolassa otettu takaisin käsikirjoitukseen, joten Kouvolan versio on tässä mielessä uskollisempi alkuperäiselle teokselle ja tarinalle.
Timonen korostaakin paljon tarinan merkitystä musikaaleissa. Hänen aiempia musikaaliohjauksiaan Kouvolan teatterille ovat West Side Story, Anything Goes ja Carousel.
– West Side Story ja Carousel ovat minulle musikaalien kuningaspari. Pidän myös My Fair Ladyn ja Sound of Musicin tapaisista suosituista hittiparaateista, joissa on hienoa musiikkia, mutta hyvin kerrottu monitasoinen tarina kuten Carousel kiehtoo minua vielä enemmän.
Suomalaisen Manderleyn haasteet
Timonen myöntää Rebeccan tapaisen suuren musikaalin olevan ohjaajalle haasteellinen tehtävä. Jo pelkästään musikaalin tuottaminen ja sen mukana tietyt perusasettelut vaativat ohjaajalta suurta panosta: millainen visuaalinen ilme musikaaliin suunnitellaan, kuka valitaan tekemään mitäkin, miten yhteistyö eri osapuolien kanssa koordinoidaan.
– Nähtyäni Hitchcockin elokuvan vaikutuin erityisesti sen tunnelmasta. Helsingin teatteriesityksen jälkeen jäin miettimään, saisiko myös musikaaliin lisättyä vielä enemmän samaa draaman ja jännärin tuntua kuin elokuvassa. Kouvolan lavastuksessa pyrimme korostamaan Manderleyn kartanon eri tiloja, hyödynsimme paljon ovia ja ikkunoita ja halusimme niillä luoda ahdistavaa suljetun tilan tuntua. Toivoakseni onnistuimme, Timonen hymyilee.
Myös musikaalin tekninen toteutus ja efektit vaativat pienessä teatterissa miettimistä. Timosen mukaan heillä on kuitenkin isoihin teattereihin verrattuna se etu, että pieni lava on huomattavasti helpompi täyttää lavasteilla ja näyttelijöillä. Lisäksi pienempi tila osaltaan helpottaa intensiivisen tunnelman luomista.
– Liisa Ruuskasella oli vaativa työ Rebeccan koreografioiden suunnittelussa, vaikka se ei tanssimusikaali olekaan. Näyttelijät kuitenkin liikkuvat lavalla miltei poikkeuksellisen paljon ja käyttävät kaikkea tilaa hyödykseen, Timonen toteaa.
Musiikin suhteen tilan vähyys aiheutti ongelmia. Alun perin Rebeccan partituuri on kirjoitettu 26-henkiselle orkesterille, joten pienemmän orkesterin käyttäminen vaati paljon neuvottelua Rebeccan esitysoikeudet omistavan Vereinigte Bühnen Wien -yhtiön kanssa. Osapuolten päästyä kompromissiin säveltäjä Levay ja kapellimestari Antti Nykänen orkestroivat yhteistyönä musiikin kymmenhenkiselle orkesterille.
Omia ja freelancer-brittejä
Produktion näyttelijät ovat pääasiassa Kouvolan teatterin omia tai usein siellä vierailevia. Etelä-Suomessa on paljon teatterialan koulutusta, freelancer-näyttelijät lähettävät teattereille avoimia työhakemuksia ja Timonen pyrkii pysymään perillä siitä, keitä näyttelijöitä lähialueella vaikuttaa. Valinnanvaraa siis on. Rebeccan roolitukseen Timonen kertoo etsineensä näyttelijöitä, joiden sisäinen ja ulkoinen olemus tukisi draaman jännitteitä mahdollisimman hyvin.
– Ja tietenkin myös laulutaito on musikaalissa tärkeää, hän lisää naurahtaen.
– Maxim de Winter on erityisen hankala rooli. "Minän" on rakastuttava häneen ensisilmäyksellä, mutta toisaalta miehen on oltava salaperäinen ja pelottavakin. Kävin katsomassa erästä Teatterikorkeakoulun esitystä, ja Tommi Rantamäen särmikkyys kiinnitti heti huomioni. Hänessä on jatkuvasti läsnä olevan uhkamomentin tuntu, mutta samalla hän kykenee luomaan sopivan tasapainon sen ja viehättävyyden välille, mikä on vaikea tehtävä.
Rebeccan todellisessa pääosassa ovat naiset. Sekä Kati Solehmaisen esittämä Maximin uusi vaimo että Tytti Vänskän taloudenhoitajatar rouva Danvers ovat kirvoittaneet kriitikoilta ylistystä roolityöstään. Kummallakin on useamman vuoden kokemus musikaaleista.
Kansainvälistä valvontaa
Wieniläinen teatteriyhtiö Vereinigte Bühnen Wien omistaa esitysoikeudet Rebeccaan ja valvoo tarkasti musikaaliensa toteutusta. Myös Kouvolassa kävi VBW:n edustajia katsomassa harjoituksia ja ensi-iltaa. Lisäksi yhtiö halusi muun muassa päänäyttelijöiden ja työryhmän CV:t.
– Hieman se hämmensi. Yleensä Suomen teatterikentällä voi aloittaa neuvottelut suoraan siitä, missä ja milloin aikoo jotakin esittää. Wieniläisiä täytyi kuitenkin suostutella, että he ylipäätään sallivat alle 500-paikkaisen teatterin esittää Rebeccan. Yhtiö epäili mahdollisuuksiamme tehdä kunnollinen produktio tällaisella pikkupaikkakunnalla, ja esitysoikeuksien saaminen vaati paljon neuvotteluja ja tunnustelua. Saimme heidät kuitenkin vakuutettua osaamisestamme, ja heidän edustajansa olivat produktioon lopulta erittäin tyytyväisiä, Timonen kertoo aavistus voitonriemua äänessään.
Hän arvelee tarkan valvonnan osasyyksi sitä, että Rebecca ei ole vielä todella lyönyt itseään läpi musikaalimaailmassa, mikä käytännössä vaatisi produktion Broadwaylla tai Lontoon West Endissä. Libretisti Michael Kunzen julkisuuteen antamien tietojen mukaan englanninkielinen produktio on suunnitteilla, mutta tarkasta ajankohdasta tai edes esityspaikasta ei ole vielä varmuutta. Toistaiseksi Rebecca on pysytellyt Keski-Euroopassa, Tokiossa ja Suomessa, mutta Internetin aikakaudella pienikin produktio voi vaikuttaa mielikuviin musikaalista maailmanlaajuisesti.
Operettijuuret
Musikaali lajityyppinä kehittyi keskieurooppalaisista opereteista, joiden kulta-aikaa olivat 1900-luvun alkuvuosikymmenet. Operetit olivat oman aikansa loisteliaita saippuaoopperoita, jotka kertoivat yleensä yläluokan rakkaussuhteista. Etenkin Wienissä ja Budapestissa operetit ovat edelleen suosittuja, ja Timosen mukaan Rebeccassa onkin tummasävyisestä tarinasta huolimatta nähtävissä operettiperinteen vaikutus.
– Tyypillisestihän operetissa on pääpari, jonka rakkausongelmista esitys varsinaisesti kertoo, ja lisäksi komiikasta huolehtiva subrettipari. Tyyliin kuuluvat myös näyttävät tanssiaiskohtaukset. Tarinansa puolesta Rebecca olisi helppo toteuttaa operettityylisesti, ylikorostaa suuria tunteita ja keskittyä upeisiin puitteisiin, mutta minusta olisi sääli esittää monisyinen tarina pelkkänä pukuloistoviihteenä. Produktiota suunnitellessamme päätimmekin tietoisesti välttää turhaa melodraamaa ja keskityimme pitämään ihmiset, tunteet ja tilanteet todellisina, Timonen kertoo.
Kouvolan teatterilla on perinteitä myös operettien esittämisessä, ja esimerkiksi Rebeccassa lapsekasta Beniä esittävä Ilmo Ranne on nähty aikoinaan opereteissakin. Suomen teattereilla oli aina 1980-luvulle saakka ohjelmistossaan paljon operetteja, mutta sitten kiinnostus alkoi hiipua eivätkä ne enää vetäneet väkeä katsomoihin. Nykyään operetteja näkee harvakseltaan esimerkiksi Kansallisoopperassa, mutta Timonenkin on leikkinyt ajatuksella sellaisen tuomisesta Kouvolaan.
– Vaikka itse en opereteista välitäkään, täytyy kuitenkin muistaa, että yhä edelleen on katsojia, jotka haluavat nähdä sitäkin tyyliä. Opereteilla on annettavaa myös nykyajan ihmiselle, ja viihdestatuksesta huolimatta joidenkin tarinoissa on hyvinkin vahva sanoma. Teattereissa ja etenkin oopperassa on pitkään ollut trendinä sijoittaa vanha tarina nykyaikaan tai jopa tulevaisuuteen, mutta minusta se ei ole mitenkään välttämätöntä jos teoksen sisältö puhuu puolestaan. Muka nokkelasti keksitty tämänpäiväinen ulkoasu ei myöskään vielä riitä sisällöksi.
Nuorisoa yleisöksi
Keski-Euroopassa, Lontoossa ja Broadwaylla suuri osa musikaaliyleisöstä on nuorisoa, mutta Suomessa katsojien keski-ikä on korkea. Teatterien täytyisikin houkutella lisää lapsia ja nuoria yleisökseen, jotta katsojia riittäisi myös tulevaisuudessa. Kouvolan kulttuuritoimi on keksinyt peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille tarkoitetun K9-kortin, jolla oppilaat saavat esimerkiksi ilmaisia viime hetken lippuja Kouvolan teatteriin. Lisäksi teatterilla on erilaisia kouluille tarkoitettuja draamatehtäväpaketteja Rebeccasta.
– Joskus ilmaislippuja käyttäviä ysiluokkalaisia on käynyt yhteensä parikin sataa katsomassa yhtä näytelmää. Hiirenloukku-näytelmässä oli eräs nuori miesnäyttelijä, jota tytöt tulivat ilta toisensa jälkeen ihailemaan eturivistä, Timonen virnistää.
Tästä huolimatta aktiivinen teatterifanikulttuuri ei juuri ole ilmiönä levinnyt Suomeen, eikä meillä ole varsinaisia kaikkien tuntemia musikaalitähtiä. Teatterinjohtaja Timosta tämä hieman harmittaa, sillä olisi helpompi tuoda ohjelmistoon myös tuntemattomampia musikaaleja, jos niitä voisi markkinoida nimenomaan nimekkäillä musikaalinäyttelijöillä. Toistaiseksi puutetta on monissa teattereissa yritetty korjata palkkaamalla musikaaliin puhenäytelmistä tunnettu näyttelijä tai esimerkiksi iskelmälaulaja.
Tinkimätöntä musiikkiteatteria
50-vuotisjuhlavuottaan viettävän Kouvolan teatterin Rebecca on saanut sekä kriitikoilta että yleisöltä lämpimän vastaanoton. Suunnitteilla on yhteensä noin 40 esitystä, mutta jo syksyn ohjelmistoon lisättiin muutama näytäntö suuren kysynnän vuoksi.
– Kouvolassa on usein ollut yllättävänkin isoja musikaali- ja operettiproduktioita. Suomessa ei muutenkaan ole suuria teatteriyksiköitä, mutta niiden kokoon nähden täällä tuotetaan isoja juttuja kuten oopperaa. Silti yleisö ja jopa teatterialan väki on innokasta esimerkiksi leimaamaan teattereita tai teoksia kaupallisiksi ja uskomaan muiden ennakkoluuloja. Olen kuitenkin jopa paljon parjatulla Broadwaylla nähnyt elävää, tinkimättömän hyvää ja ehdottoman epäkaupallista teatteria, Timonen toteaa.
Samaa tinkimättömyyttä hän on pyrkinyt tuomaan myös Rebeccaan. Etenkin musikaaleihin usein liitetään kaupallisuuden mörkö, mutta se ei estä tekijöitä halutessaan toteuttamasta musikaaleja laadukkaasti ja taiteellisin päämäärin.
© 2010 Eclipsis ry
